perjantai 27. toukokuuta 2016

Nämä haluan muistaa aina

Lapsuus on ohi kiitävä hetki. Hetki täynnä pieniä ja suuria ihmeitä. Hetkiä, jotka haluaisi muistaa ikuisesti ja elää yhä uudelleen. Kovin helposti nämä hetket jäävät arjen ja kiireen jalkoihin. Ehkä parasta juuri onkin se ihan tavallinen arki.

Nämä hetket minä haluan muistaa aina:

Haluan muistaa ensimmäisen ikenet paljastavan hymyn.

Katseen, joka seurasi ensin pyörivää apinamobilea, sen jälkeen äidin kasvoja.

Haparoivat kädet, jotka tarttuivat ylhäältä roikkuvaan leluun, ihan varovasti.

Vatsalleen käännähtämisen mukanaan tuoman leveän hymyn. 

Varmat konttausaskeleet, jotka johtivat imurin luo.

Haluan muistaa ensimmäisen, vahvalla suhisevalla ässällä varustetun isi -sanan.

Ja yhtä vahvan Sotilaskodissa, ilmoille kajautetun äiti huudon. 



Ensimmäiset haparoivat askeleet taaperokärryn avustuksella.

Ja sen vauhdin, jolla mentiin päin hellaa, kun jalat alkoivat kuljettaa.

Haluan muistaa hetket, kun viimeisiä kertoja rauhoitut rinnalle. 

Ne kerrat, kun innoissasi selitit hoitopäivän tapahtumia. 

Sen iloisen hymyn, kun pitkän päivän jälkeen äiti saapui.

Onnen, kun osasit laskea kaikki kahdeksan kirjan hahmoa.

Haluan muistaa ikuisesti sen itsessäni tunteman ylpeyden tunteen, jonka kiitoksesi ja anteeksi pyyntösi sai aikaan.



Mielettömän onnen tunteen, kun sait ihan kaikki vaatteet itse päälle.

Kun onnesta soikeana lauloit koko pienet sammakot säkeistön itse.

Sen kuinka ylpeä olit, kun tokaisit, enää ei tartte vaippaa.

Kun yhtäkkiä olit kasvanut niin isoksi, että kaikkeen voi vastata, minä itte.

Hetken kun nauru raikuen juoksit isin kanssa ympäri vihreää pihaa.

Haluan muistaa kuinka pinnasängystä tuijottavat katse tokaisi, äiti tykkään sinusta ja halauksen jälkeen jatkoi, minä rakastan sinua. 


Ja voi mahdoton kuinka pieni hän on joskus ollut <3

2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...