lauantai 27. helmikuuta 2016

Sosiaalisen median orjat

Vastaantulija kävelee kadulla suoraan kohti, napit korvilla ja katse puhelimen näytössä. 
Kahvilan pöydässä pieni lapsi yrittää saada äitinsä huomion, kaatamalla juomalasin pöydälle, äiti tiuskaisee nostamatta katsettaan tabletista. 
Auto ajautuu vastaantulijan kaistalle ja hetken kuluttua taas takaisin omalleen, kohdallani näen, että nyrkin sisään kätkeytyy älypuhelin.

Tämä kaikki ja paljon enemmän, on arkipäivää. Miksi ja milloin virtuaalinen elämä vei huomion siltä todelliselta elämältä? 


Sosiaalinen media on ensisijaisesti ehdottomasti hyvä asia. Mutta missä kohtaa tulee raja vastaan? Tuleeko se vastaan silloin kun omalla somen käytöllä vaarannetaan toisten henkiä vai jo silloin kun some vie huomion lapsen ja aikuisen väliseltä kanssa käymiseltä?

Minusta raja tulee vastaan jo paljon aikaisemmin. Silloin kun aamulla ei pääse nousemaan sängystä tarkistamatta Facebookia tai silloin kun keskustelukumppani katsoo useammin puhelintaan kuin konkreettista seuraansa. Puhumattakaan siitä kun puhelimeen edes kosketaan auton ratissa. 


En halua osoittaa syyttävällä sormella ketään. Korkeintaan itseäni, sillä myönnän sen, että lapsen seurassa tulee usein itsekin käytettyä puhelinta ihan liikaa. Harvoin kaksin lapsen kanssa, mutta kun seuraan liittyy toinen aikuinen, sysään vastuun sanattomasti hänelle, klikkaamalla auki Instagramin. Yhdenkään lapsen eikä edes aikuisen pidä koskaan joutua taistelemaan huomiosta mitään älylaitetta vastaan. 

Kanssakäyminen toisen ihmisen kanssa kasvokkain, on normaalia, eikä se ole korvattavissa kirjoitetulla tekstillä ja ilmeettömillä hymiöillä. Toivottavasti jokainen muistaa sen jatkossakin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...