lauantai 12. syyskuuta 2015

Miten perhepäivähoito on lähtenyt rullaamaan?

Niin kuin vähän arvelinkin, työssäoppimisen ja päivähoidon aloitus on syönyt kaiken ajan ja energian. Blogi on jäänyt ihan hunningolle, mutta ehkä se tästä. Mulla olis pää täynnä ideoita, mutta tuntuu, että kaikki vähäinenkin aika menee kodin ylläpitoon. Lähdetään nyt ainakin liikkeelle Ilonan kuulumisilla.

Neiti on ottanut päivähoidon aloituksen yllättävän hyvin. Ekana hoitopäivänä hän jäi itkemään mun perään ja mä vähän jopa säikähdin, koska Ilona on aiemmin jäänyt helposti ihan mihin tahansa. Itkua oli kestänyt 20 minuuttia ja aamupäivä oli mennyt pienellä kiukuttelulla, syömättömyydellä ja nukkumattomuudella. Mutta kun iltapäivällä menin hakemaan, kävi neiti sanomassa heipat ja juoksi takaisin leikkeihin.



Ensimmäisen aamun jälkeen arki on lähtenyt jo paljon paremmin käyntiin. Ilona on reippaasti aamulla lähdössä hoitoon ja jääkin melko helposti, pienen lahkeessa roikkumisen jälkeen muiden mukaan. Viikonlopun jälkeen tirautettiin taas pari kyyneltä, mutta harmi unohtui jo ennen kuin sain ovea kunnolla kiinni. Päivätkin menee kuulemma ihan mallikkaasti, Ilona syö enemmän kuin neljävuotiaat ja nukahtaa ITSEKSEEN alle minuutissa. Hän on löytänyt seuraa, itseään puolivuotta vanhemmasta tytöstä. Kotiin hakiessa löydän heidät leikkimästä milloin mitäkin, laittamasta ruokaa, silittämästä kissoja tai kulkemassa ympäri taloa pienet käsilaukut olalla. Aika erottamaton parivaljakko jo nyt. 



Paljon jutellaan iltaisin, mitä hoidossa on touhuttu ja Ilona selittää niin kovin, että multa menee puolet yli ymmärryksen. Jutellaan hoitotädistä ja tyttökaverista ihan nimillä ja eläimet ovat selvästi yksi päivän kohokohtia. Isompien seura on kehittänyt näinkin lyhyessä ajassa jonkin verran. Kaikki haarukalla syötävä ruoka syödään haarukalla ja pottailu on ottanut huiman harppauksen, varsinkin aamuisin. Leikit on paljon tarkoituksellisempia ja puheen joukkoon eksyy yhä useammin ja useammin, parin kolmen sanan lauseita. Valitettavasti myös ikävät temput ovat tarttuneet mieleen. Meillä heitellään nykyään jatkuvasti leluja, kiviä ja hiekkaa. Sen lisäksi Ilona on keksinyt, että maidot ja mehut voi sylkäistä suusta lattialle ja jatkuvasti ympäri taloa kuuluu huuto "vettä lattiiaa" kun neiti on itse hakenut mukinsa jääkaapista.. Puhe on ottanut vähän takapakkia, vaikka lauseita tulee useammin, on yksittäisten sanojen käyttö jäänyt paljon vähemmälle ja sen tilalle on palannut vauvamainen lässytys. Ensimmäinen flunssakin saatiin mukaamme tiistaina, onneksi se osui Jonin vapaapäiviin, jolloin ei muutenkaan olisi hoitopäiviä ollut. Aika helpolla taidettiin vielä sen suhteen päästä, sillä yskää ja nuhaa kesti pari päivää eikä kuumetta noussut ollenkaan.



Kaikin puolin ollaan päästy tosi helpolla, jos suurin huolenaihe on se, ettei neiti malta lähteä kotiin, voi kyllä huokaista helpotuksesta. Oon niin onnellinen, että Ilona pääsi perhepäivähoitajalle, pieneen neljän hengen ryhmään, jossa kaikille riittää tarpeeksi huomiota ja sitä Ilona pienimpänä näyttää hyvin saavan isommilta kavereiltakin. Kaikin puolin hyvä paikka, jossa on isot tilat ja piha ja meidän eläinrakkaan onneksi kissoja, kanoja ja koirapentu. Nyt kun Ilona ei ole neljään päivään ollut hoidossa, odottaa hän jo näkevänsä haukun ja Minni-kisun tai Mimmin niin kuin hän itse sanoo.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...