maanantai 24. elokuuta 2015

Helpottunut äiti

Helpottunut, ainoa sana joka kuvaa mun olotilaa tällä hetkellä. Kerroinkin jo eilen yhden syyn siihen, siis kodin joka on vihdoin valmis. Sitäkin suurempi syy on kauan odotettu sydänultra. Vaikka oonkin koko ajan sisimmässäni tiennyt, että kaikki on hyvin, on jossain pinnan alla kytenyt ajatus, mitä jos kuitenkin. Kyllä vaan kannattaa uskoa äidin vaistoa hyvässä ja pahassa. Tällä kertaa hyvässä, näkeehän sen, ettei pirteä, koko ajan vauhdissa oleva lapsi voi sairastaa mitään vakaavaa. Joka tapauksessa oli enemmän kuin helpottavaa saada lääkärin sinetti omille aavistuksille. 

Sydänultrassa löydettiin kolmekin syytä, jotka voivat sivuäänen aiheuttaa. En tiedä mistään lääketieteellisistä termeistä mitään, joten korjatkaa jos olen väärässä. Ensimmäisenä syynä poikittaisjänne, joka löytyy joka toiselta lapselta ja häviää kasvun mukana. Toisena pieni reikä, joka yleensä häviää synnytyksessä, toisilla ei koskaan, mutta myös se todennäköisesti häviää iän mukana ja on täysin vaaraton. Kolmantena syynä hiippaläppä, joka päästä verenkiertoon lähtevää verta pienen määrän takaisin sydämeen. Tämäkin aika varmasti häviää kasvun mukana. Lastenlääkäri varmisti ultraajan epäilyt, jänteen sivuäänen aiheuttajana. Aika älyttömän hyvä kohtalo, että "vikoja" löytyi kolme eikä yksikään ole vaarallinen. Nyt seurataan kahden vuoden välein mitä kasvu tekee sydämen kehitykselle. Vihdoin ja viimein saatiin selvyys myös korvien tilanteeseen, molemmat ovat täysin terveet. En pysty tarpeeksi montaa kertaa sanomaan kuinka helpottunut olen! Nyt voi hyvillä mielin aloittaa arjen, joka alkaa jo viikon päästä, apua!

Kaiken lisäksi taas kerran saan olla niin ylpeä lapsestani. Ihan jo siksikin, että hän on terve, mutta myös siksi kuinka hienosti hän lääkärillä käyttäytyi. Olin jo varautunut itkupotkuraivareihin, lääkärin tullessa lähelle laitteinensa tai vähintääkin ympäri huonetta juoksemiseen, tavanomaiseen tapaan. Mutta mitä vielä, neiti makasi koko ultran ajan mun sylissä kuin enkeli. Kerran pyydettiin isi vierelle ja taas voi hyvin mielin makoilla. Lähtiessä vilkutettiin ja sanottiin heipat lääkärisedälle, unipupun ja lakkinsakin neiti olisi antanut. Lääkärillä jatkettiin samalla linjalla, Ilona oli kuin Naantalin aurinko hymyili ja jutteli ja antoi katsoa korvat mitään sanomatta, se on jo täysin ennen kuulumatonta. Kyllä huomaa milloin kyseessä on kokenut lääkäri, joka osaa toimia lasten kanssa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...