tiistai 7. heinäkuuta 2015

Pohjanmaan reissu Day 3

Heitettiin keskiviikkoiltana ilmoille ajatus, jos toteuttamatta jäänyt Wasalandiapäivä toteutettaisiinkin vasta torstaina. Torstaiaamulla heräillessä löydettiin meidän Crocsit lainehtimasta pitkin leirintäalueen teitä ja parhaimmillaan vettä oli nurmikollakin viitisen senttiä. Sade oli loppunut mutta kylmätuuli jatkui eikä kovin paljon tehnyt mieli kylmällä ilmalla kastella vaatteitaan huvipuistolaitteiden märissä istuimissa. Sen vuoksi palattiin alkuperäiseen suunnitelmaamme jatkaa matkaa seuraavaan määränpäähän.

Aamupäivän aikana saatiin tavarat ja koko konkkaronkka kasaan ja käännettiin autonnokka kohti Tuuria. Parin tunnin matka sujui sopivasti päikkäriaikaan ilman pysähdyksiä vaikka kerran ajettiin harhaan. Eihän sitä navigaattoria voi missään nimessä uskoa, kun ei se kuitenkaan tiedä mistään mitään, vai mitä? Parkkeerattiin koko yhdistelmä Tuurin kyläkaupan pihaan ja suunnattiin Subiin syömään. Vasta täydellä vatsalla pystyi pohtimaan minne majoittaudutaan yöksi ja tultiin siihen tulokseen, että viedään vaunu kyläkaupan yhteydessä olevalle leirintäalueelle, Onnelaan. 
















Shoppailtiin kyläkaupassa oikein ajan kanssa, soviteltiin, mietittiin ja pohdittiin. Jonkin verran jäi ostoksia tälläkin kertaa mukaan, mutta sisäinen tarjoushaukkani pysyi onneksi taka-alalla. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koin jonkinnäköistä shoppailuähkyä, joten ostokset olivat melko hillittyjä ja tarpeellisia. Kai yhdet pienen pienet ja maailman suloisimmat varvastossut annetaan budjetissa anteeksi? Keskiseltä löytyy kyllä kaikki mitä tarvita saattaa, aina astioista ja vaatteista, pihakalusteisiin ja päivittäistavaroihin. Lisäksi piha-alueelta löytyy ainakin kesäaikaan puutarhamaailma, poistomyyntikojuja, mansikanmyyjää ja Pentikin myymälä. Ruokaa ja herkkuja löytyy varmasti jokaisen makuun, on hampurilaisia, jäätelökioski, Subway, kahvila ja vaikka mitä. Tulee vain mieleen meneekö koko alue jo vähän liian överiksi? Ainakin näin maalaisen makuun.














Käytiin välillä vain karavaanialueella syömässä ja lähdettiin uusinta kierrokselle kyläkauppaan ja sen ruokakauppaan. Vasta illalla ehdittiin paremmin tutustua itse alueeseen. Vaasaan verrattuna, Onnela oli huomattavasti nykyaikaisempi. Sekä hyvässä että huonossa. Ei ole ihan mun makuuni, että koko alue on tasainen, suurimmaksi osaksi asfaltoitu kenttä. Ainut luonnonläheisyys karavaanialueella olivat joen varressa sijaitseva uimaranta ja koirien ulkoilutusalue. Yleiset tilat sen sijaan saavat täältä suunnalta plussaa. Vessat ja suihkut olivat siistit ja niitä oli riittävästi. Lisää pesutiloja oli saatu parakkivessoilla ja -suihkuilla mikä on ihan hyvä idea sesonkiaikaan. Multa plussaa saavat myös avainkortit, joilla yleisiin tiloihin kuljetaan. Ne pitävät tiloja vähän siistimpinä kun ulkopuoliset eivät pääse niihin oleskelemaan. Joku olisi saattanut kaivata suihkukoppeja, mutta jokavuotiselle karavaanarille yleiset suihkut ovat niin tuttu juttu, ettei pahemmin tarvitse enää itseään piilotella. Lastenhoitohuone löytyi myös Onnelasta, mutta muuten lapset oli otettu huomioon aika kehnosti. Leikkipuistossa ei keinujen lisäksi ollut kuin pieni kiipeilyteline, ei siis mitään vielä taaperoikäiselle. Koska ei ehditty alueella oikeastaan kuin nukkumaan, en ehtinyt keittiötiloista ja pesutuvasta saamaan minkäännäköistä kokemusta. Jos aikaa olisi ollut päivän verran enemmän, olisi ollut mielenkiintoista käydä tutustumassa leirintäalueen porteilla sijaitsevaan Euroopan suurimpaan puulabyrinttiin, jonka pihasta löytyi myös pomppulinna, kiipeilyseinä ja vaikka mitä ajanvietettä koko perheelle. Ehkä joku kesä vielä suunnataan sinnekin kun hintakaan ei näyttänyt olevan kuin reilun kympin per päivä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...