sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Pieni puolitoistavuotias

Niin nopeasti, mutta toisaalta niin hitaasti, meidän pienen pieni neiti on kasvanut puolitoistavuotiaaksi. Hui kamala, miten nopeasti aika menee vastahan meillä oli sylissä pieni vastasyntynyt. Vastahan minä keikistelin ison vatsani kanssa ympäri kyliä ja vastahan minä olin 15 vuotias huolettoman onnellinen kaikesta. Ei sillä ettenkö nyt olisi onnellinen, mutta huoleton tuskin enää koskaan. Voisin jaaritella iät ja ajat siitä kuinka aika juoksee tai kuinka tuntuu kuin meillä olisi aina ollut pikkutaapero. Postauksen päätähti on kuitenkin juuri se edellä mainittu taapero eikä ajan kulku.

Tasan puolitoistavuotta sitten meille syntyi maailman suloisin tyttö. Kuluneessa puolessatoistavuodessa on ehditty oppimaan ja kokemaan ihan hirveästi. Viimeisimmästä kehityspostauksestakin on aikaa jo kolme kuukautta ja pelkästään siinä ajassa on kehitytty valtavasti.



Suurin muutos on tapahtunut neidin käytöksessä. Ilonasta on tullut itsenäinen ja avulias, pieni touhottaja. Hän syö jo lähes poikkeuksetta ihan itse, niin haarukalla, lusikalla kuin sorminkin. Hän osaa riisua itsensä, halutessaan jopa täysin ilman apua. Saman kohtalon saavat myös nuket ja muut lelut joiden päältä jotain saa irti. Päällepäin saadaan jo lakit, hanskat ja joskus sukatkin. Uimapuku tai äidin alushousut käyvät yhtä hyvin lakista. Kova into olisi auttaa myös kaikissa muissa arjen askareissa. Akvaariokaloille annetaan ruokaa, tiski- ja pesukonetta täytetään ja tyhjennetään, roskat viedään roskiin, laukkuja tyhjennetään ja täytetään, maito muki viedään itse jääkaappiin, kasvikset huuhdotaan, perunat laitetaan kattilaan ja vaikka mitä. Usein neiti kuitenkin saa auttamisellaan aikaan enemmän sotkua kuin siivoa. Vaippoja on löytynyt pesukoneesta ja vessanpöntöstä. Tiskikone ja hellan levyt ovat jatkuvasti päällä, pesukoneen luukku auki ja roskiksessa jo sellaisetkin tavarat mitkä eivät sinne kuulu. Kalatkin ovat saanet maisteltavakseen ihan kaikkea näkkileivästä Duplo-palikoihin.



Ihan viimepäivinä ollaan opittu hyppäämään tasajalkaa ja kova into olisi pysyä pystyssä yhdellä jalalla. Vähän hurjempiakin juttuja kokeillaan kun kävellään silmät kiinni tai takaperin. Kiipeäminen on myös kova hitti. Pientä tuolia tai jakkaraa kannetaan ympäri taloa, jotta varmasti saa haluamansa. Sen lisäksi neiti on hoksannut, että esim. tyynyistä tai leluista voi kasata pinon, jonka päälle kiivetä. Pallon heitto ja potkiminen onnistuvat molemmat jo hyvin. Lapiolla kaivetaan kuoppia ja taputellaan kakkuja. 



Uusia sanoja tulee päivittäin, niin paljon, ettei kukaan pysy kärryillä. Sanoja joiden merkityksen Ilona ymmärtää on jo lähemmäs kahtasataa. Niiden lisäksi lähestulkoon kaikki sanat toistetaan ainakin sinne päin. Tällä hetkellä kiinnostavat erilaiset satuhahmojen nimet, täällä huudellaan muun muassa Muumia, Puhia, Ihaata, Kengua ja Kukka Myytä (Pikku Myy). Viimeisen kolmen päivän aikana on pitkästä aikaa alkanut muodostua kaksi sanaisia lauseita. Jossain vaiheessahan neidin suusta kuului jo hei isi, äiti tissii ja jonkinnäköinen ole hyvä. Ne ovat kuitenkin unohtuneet ja nyt on kuultu lauseet utti änne (tutti tänne), kengä poi (kengät pois) ja lakki jäi.



Vaatteissa meillä on käytetty jo melkein vuoden verran samaa kokoa ja ihmekkös tuo kun mikään ruoka ei meinaa kelvata eikä paino nouse. Paidoissa käytössä ovat koot 74/80, osittain jo 86:kin ja housuissa 80/86. Vaippoina käytetään Muumin housuvaippoja koossa 5 tai vastaavia Xtran vaippoja. Tarkempia mittoja saadaan vasta puolentoista viikon päästä, kun ollaan käyty neuvolalääkärillä mittailemassa. Hampaita löytyy kaiken kaikkiaan 14 kappaletta. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...