keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Mitä minä tiedän kaksikymppisenä?

Ensimmäinen päivä lähempänä keski-ikää kuin syntymää. Ensimmäinen päivä kun en ole enää virallisesti teini-ikäinen. En silti koe olevani yhtään sen aikuisempi kuin eilen tai edes viisi vuotta sitten. Kokeekohan sitä itse itseään ikinä tämän aikuisemmaksi? Ja jos kokeekin niin parin vuoden päästä ajattelee aina ettei sitten kuitenkaan ollut vaikka silloin niin luulikin. No mitä minä sitten kaksikymppisenä tiedän elämästä? En varmasti vielä paljoakaan, mutta todennäköisesti paljon enemmän kuin moni muu ikäiseni. Jos lähdetään vaikka liikkeelle siitä mitä olen oppinut aikuisiällä, siis viimeisen kahden vuoden aikana.


Kaiken ei aina tarvitse olla täydellistä, oikeastaan koskaan. 

Asiat järjestyvät tavalla tai toisella, AINA.

Elämän suurin pelko, on pelko oman lapsen puolesta.

Ja suurin onni, on oman lapsen onni ja hymy.

Tiedän, että oma lapseni on täydellinen, kaikkien muiden eivät.

Ja tiedän, että kaikki muut ajattelevat samoin omista lapsistaan, mutteivat välttämättä minun lapsestani. 

Tiedän mitä on rakkaus.

Elämässä saa sitä mitä tilaa, ravintoloissa harvinaisen usein ei.

Tiedän etten edellenkään ole kaikkien mielestä aikuinen, esim. Viking linen.

Tiedän, että väsymys todella voi tuntua samalta kuin humala.

Tiedän miltä näyttää rintapumppu ja niistäjä.

Tiedän mikä on Manduca ja mikä Gugguu.

Tiedän miltä tuntuu supistus ja närästäminen.

Tiedän kuinka pieneltä ihan mikä tahansa fyysinen kipu tuntuu henkisen kivun rinnalla.

Eroitan mitä minkäkinlainen itku tarkoittaa. 

Tiedän kuinka elämästä saa kaiken irti. Ilolla ja positiivisuudella eteenpäin.

Hyvää myöhäistä syntymäpäivää minä! 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...