sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Ei kahta ilman kolmatta

Meidän elämässä on muutamat viime viikot ollut jos jonkinmoista sählinkiä. Tuntuu, että meitä jatkuvasti pelotellaan ja sitten lopulta kaikki onkin hyvin. Toki hyvä ettei mitään vakavampaa ole ollut vaikka niin välillä onkin epäilty, mutta harmittaa kun saa jatkuvasti pelätä ja jännittää. Ilonan korvatulehduskierre ei ota helpottuakseen ja sydämen sivuääniä seurataan, samoin kuin painoa. Kukaan ei oikein osaa sanoa mitään mistään ja meidät lähetetään aina vain seuraavaan ja seuraavaan paikkaan. Tosi inhottavaa kun koko ajan takaraivossa on pelko jostain vakavammasta, vaikka se todella, todella epätodennäköistä onkin. 





















Samaan saumaan osui vielä opinnäytetyö, joka kerran jo ilmoitettiin turhaksi työksi ja nyt yhtäkkiä sen olisikin pitänyt valmistua muutamassa päivässä. Voitte varmaan uskoa, että se jää tämän kaiken härdellin keskellä syksyksi, vaikka loppumetreillä jo onkin.



















Eikä tietenkään kahta ilman kolmatta. Meidän asunnon tilalla aloittaa, elokuussa päiväkoti, joten meillä on edessä pakkomuutto. Kerrankin meillä meinasi käydä hyvä tuuri kun samassa talossa oli yksi asunto tyhjillään. Mutta nimenomaan vain meinasi, yksi vesivahinko muutti kaiken. Joten nyt vain toinen tämän talon asunnoista on varaa korjata ja se on tietenkin tämä meidän nykyinen vesivahinkoinen asunto jonne päiväkoti laajentaa toimintaansa. Vesivahingon alta pitäisi tietysti päästä nopeasti pois, joten edessä on muutto muutamaa neliötä pienempään, ei ihan mun näköiseen asuntoon. Kaikista eniten kuitenkin ärsyttää se kaikki turha työ, jota täällä ollaan tehty. Kukkapenkit ja kasvimaat on kaivettu ihan turhaan, kasvit istutettu, piha laitettu nätiksi ja seinät porattu täyteen taulujen ja hyllyjen paikkoja, ihan turhaan! Kaikki pitäisi aloittaa alusta eikä mulla ole minkään näköistä mielenkiintoa asiaan kun ei tiedä koska taas seuraavastakin asunnosta lähdetään. Vähän reilu vuodessa on tästä asunnosta tullut meille koti. Koti, jossa Ilona on kasvanut vauvasta taaperoksi, sanonut ensimmäiset sanansa ja ottanut ensiaskeleensa, koti ja pihapiiri, jonka joka ikisen nurkan ja kolon tuo pikkumimmi on oppinut tuntemaan. Yhtäkkiä tämä kaikki viedään pois ja jostain täysin tuntemattomasta talosta pitäisi vain sormia napsauttamalla tulla meidän koti. Toki täytyy olla onnellinen, että on edes katto pään päällä, mutta jos uusi koti ei vain tunnukaan kodilta? 

















En osaa edes sanoin kuvailla miltä tämä kaikki tuntuu. Kuin joku olisi kerran vetänyt tuolin pois alta eikä uskalla istua enää uudestaan kun pelkää putoavansa jälleen lattialle. Viedäänkö kaikki pois taas kun ehditään tottua uuteen kotiin ja elämäntilanteeseen?

6 kommenttia:

  1. Kurjaa, että joudutte muuttamaan mut joku lohdutuksen sana et asunto ei ole oma :) Vesivahingot on tosi ikäviä eikä koskaan tiedä miten ne sit korjataan. Tiedä vaikka korvatulehdukset johtuu asunnosta..! Nimimerkillä kokemusta on. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On käynyt itselläkin mielessä, että korvatulehdukset johtuisi asunnosta, varsinkin kun oon itsekin jatkuvasti flunssassa! Täytyy ainakin toivoa niin, että jotain hyvää tästä muutostakin seuraisi. Kiitos tsempeistä! :)

      Poista
    2. No melkein voin jo sanoa, että johtuu. Toivottavasti saatte terveemmän asunnon tilalle :)!!

      Poista
  2. Toivotaan että vastoinkäymiset loppuu ja parempia juttuja sattuu piakkoin :)

    VastaaPoista
  3. Muista sanonta:Asioilla on tapana järjestyä

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...