torstai 30. huhtikuuta 2015

Muutoksen tuulia

Arvaatteko mitä pudotin tänään postilaatikkoon? Ilonan päivähoitohakemuksen. Sinne se lähti posteljoonin matkaan, vieden mukanaan viimeisenkin merkin siitä ettei meidän neiti olisi vielä ihan niin isotyttö. Suoraan sanottuna koko tilanne hirvittää. 

Selailin viime viikolla aikani kuluksi paikkakuntamme päivähoitomahdollisuuksia. Siellä kunnan sivuilla surffaillessani, silmiini osui lause: "Päivähoitopaikkaa tulee hakea neljä kuukautta ennen hoidon toivottua alkamisajankohtaa." Vilkaisin kalenteriin, laskin viikkoja ja kuukausia, otin yhteyttä kouluun. Totta se oli, huomenna on tasan neljä kuukautta aikaa, meidän neidin ensimmäiseen hoitopäivään. Kuulostaa kirjoitettuna pitkältä ajalta, mutta kun ajattelee, että se on saman verran kuin tällä hetkellä on kulunut aikaa Ilonan ensimmäisistä synttäreistä, tuntuu se hirvittävän lyhyeltä ajalta! Vasta "muutama päivä" sitten leivoin synttäritarjottavia ja nyt "muutaman päivän" päästä pitäisi viedä lapsi täysin tuntemattoman ihmisen luo, viisi kertaa viikossa. 



Toivottiin Ilonalle paikkaa perhepäivähoitajalle, meidän omalta asuinalueelta. En tosin tiedä onko täällä mahdollista edes päästä päiväkotiin alle kolmevuotiaana. Omalta asuinalueelta siksi, että mun opiskeluun kuuluu enää työssäoppimista ja tiedän työssäoppimispaikkani aikaisintaan heinäkuussa, joten en voi vielä tietää hoitopaikkoja kodin ja työssäoppimispaikan väliltä. Onhan se helpompaa niinkin jos joku muu joskus hakee Ilonan hoidosta, niin hoitopaikka olisi myös lähellä sukulaisia. 

Joku voisi tähän mun hermostumiseen todeta, että eihän mun ole pakko vielä sinne kouluun mennä jos en ole siihen valmis. No ei ole ei, mutta viimeistään ensi vuoden alussa on, sillä opintoalani loppuu kyseisestä koulusta, vuoden päästä. Siihen mennessä papereiden pitäisi olla kädessä, koska lähimpään vaatetusalaa opettavaan kouluun taitaa olla lähemmäs 300 kilometriä matkaa. Joten mieluummin hoidan koulun pois alta heti syksyllä kuin pitkitän sinne menemistä vielä neljällä kuukaudella lisää. Saatan tulla vaikka katumapäälle jos en sinne nyt mene kun intoa vielä riittää. Ei olisi ensimmäinen kerta kun kyseisen koulunkäynti kaduttaa. Jos Ilonaa ei olisi en todennäköisesti olisi ikinä valmistunut vaatetusompelijaksi. Alassa itsessään ei ole mitään vikaa, mutta opetustaso ei ihan vastannut odotuksia. Nyt koulua on jäljellä enää 10 viikkoa, se menee kyllä vaikka päällään seisten, varsinkin kun saa olla pääasiassa työssäoppimispaikassa. Se on kuitenkin todella lyhyt aika ja ellei älyttömän hyvä tuuri käy ja työpaikka ilmesty jostain nenän eteen, palaan sen jälkeen hoitovapaalle tai työttömäksi, Ilonan kanssa kotiin. 



Mulla on ihan hirveä hinku päästä tekemään oman alan juttuja, tutustumaan uuteen paikkaan ja ihmisiin sekä toivottavasti opettelemaan jotain uuttakin, mutta tuntuu ihan hirveältä katkaista napanuora minun ja Ilonan väliltä. Napanuora taitaa kyllä kiristää enemmän äitiä, sillä uskon, että Ilona pärjää ja viihtyy hoidossa, vaikka on tuolloin vasta vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen. Ilona on aina viihtynyt sukulaistenkin hoivissa hyvin eikä vierasta oikeastaan ketään. Toista se on täällä äidin suunnalla. Ilonan ollessa hoidossa on mulla aina ollut puhelin käden ulottuvilla, ellei jopa suurinta osaa ajasta kädessä. Soittoääni täysillä ja korvat höröllä olen odottanut puhelua tai viestiä ja miettinyt kehtaanko udella miten menee. 


Kuka tekee kotityöt kun äiti on päivät töissä? Koska jää aikaa lapsen harrastuksille, saatikka omille? Mistä revitään aikaa yhdessäoloon lapsen kanssa, kun viimeinenkin aika menee kotitöihin? Jaksaako aamulla nousta sängystä jos lapsi valvottaa edelleen? Mistä saadaan se aika joka nyt jää lapsen mentyä nukkumaan, kun itsekin täytyisi nukkua ajoissa? Kuka opettaa käymään potalla, pukemaan haalarin itse ja nukkumaan päiväunet sisällä ennen hoidon alkua, jotta hoidossa olisi helpompaa? Ennen kaikkea kuka näkee lapsen ensimmäiset kerrat silloin kun lapsi on suurimman osan hereillä olo ajastaan jonkun muun kanssa? Toivottavasti ette hukkuneet tämän kysymystulvan alle. Tällaisia ajatuksia mun mielessä tällä hetkellä pyörii. Koko juttu meni vähän jaaritellessa sitä sun tätä, mutta ymmärsittehän pointin?


Minkä ikäisinä teidän lapset ovat menneet hoitoon?
Oletteko valinneet perhepäivähoidon vai päiväkodin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...