torstai 9. huhtikuuta 2015

Esiuhma tuli taloon

Meillä on viimeiset päivät ollut aikamoinen meno päällä eikä tällä kertaa kovin positiivisessa mielessä. Tavarat lentelee, kaapit tyhjenevät ja lattialla makaaminen on tullut tutuksi ainakin nuorimmaiselle. Koko alkuvuosi ollaan yhä vahvemmin ja vahvemmin etsitty omaa tahtoa ja epäilinkin josko esiuhma olisi jo tulossa. Onkohan tämä nyt sitä vai tuovatko läpi puskevat kulmahampaat oman osuutensa asiaan? 






















Kieltämättä hermot ovat koetuksella useamman kerran päivässä eikä kotitöistä tai omasta-ajasta tarvitse haaveillakaan Ilonan ollessa hereillä. Kaikki aika kuluu taaperon perässä juosten, nostellen tavaroita paikoilleen. Tyttö ei ole kuulevinaankaan normaalia puhetta vaan jatkaa pahuuksiaan ja äänen korottamisella saa aikaan vain itkupotkuraivarit, jotka aamulla kestivät parhaimmillaan pari tuntia. Kun on kuunnellut kaksi tuntia itkua siitä ettei saa nostella äidin käsipainoja, alkaa pikkuhiljaa turhauttaa. En välillä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun toinen on niin aidosti pahoittanut mielensä jostain omasta mielestäni mitättömästä asiasta. Maataan lattialla mahallaan, potkitaan, hakataan lattiaa nyrkein ja väännetään naama mutrulle. Kuulostaako tutulta? 
















Välillä olisin valmis lykkäämään lapsen ensimmäiseen vastaan tulevaan auton ja pyytämään palauttamaan parin tunnin päästä, mutta kun katsoo tuota isin sylissä hekottavaa muksua muistaa taas miksi ei vaihtaisi sekuntiakaan pois. Niin pieni osa elämästä kuitenkin taistellaan tällaisten asioiden kanssa, että voin olla enemmän kuin onnellinen tästä kaikesta mitä meille on suotu. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...