sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Omaa-aikaa? Ei kiitos

Oma-aika, tunteita herättävä sana perhe-elämässä. Sitä on joko liikaa tai liian vähän, ei koskaan sopivasti. Syyttävä sormi toista äitiä kohtaan löytyy viimeistään siinä vaiheessa kun tämä sana nostetaan esille. Toiset viettävät ihan liikaa aikaa ilman lasta, toiset taas eivät ajattele ollenkaan itseään kun omaa-aikaa ei ole. Mutta, mitä jos ei halua?



Kysyykö kukaan hiekkalaatikolla istuvilta ja lastenvaatteita hypisteleviltä äideiltä mikä heidän mielestään on omaa-aikaa? Eikö omaa-aikaa voi viettää lapsen kanssa? Meille tarjotaan omaa-aikaa joka ovesta, jatkuvasti. Pyydetään lasta hoitoon, jotta jäisi vähän omaa-aikaa. Ei kiitos, minä nautin olla lapsen kanssa. Voin tehdä nauttimiani asioita yhdessä tyttäreni kanssa ja toivoa, että joku päivä hän nauttii samoista asioista kuin minäkin. Kun lapselle antaa paperin palan ja kynän, ehtii hyvin itse askarrella yhden syntymäpäiväkortin. Shoppailureissut voi ajoittaa päiväuniaikaan, rattaita lykkien ja kasvonaamio ehtii hyvin vaikuttaa kylvetyksen ajan. Päikkärit tuovat hyvän tauon hektiseen arkeen, mutten osaa lysähtää sohvalle vaan vuorossa ovat tiskit, pyykit, imuroinnit ja asioiden hoitamiset. Krooninen suorittaja voisi olla sopiva diagnoosi, siihen että valehtelematta nauttii pyykkien ripustamisesta, puhumattakaan lapsen hoidosta. 



Kun kello lähenee iltayhdeksää ja neiti nukahtaa sängyn pohjalle, iskee tyhjyys. Liian hiljaista, liikaa tilaa ajatuksille eikä mitään tekemistä. Se kuuluisa oma-aika on koittanut enkä halua tehdä mitään muuta kuin painua tytön viereen nukkumaan. Sitä varten on tämä blogi, hetkelliseen irtautumiseen arjesta. Keino vain olla, nauttia tekemästään ja purkaa päivän tunteita ja ajatuksia. Tunti omaa-aikaa päivässä riittää kun äitiys on se josta elämässä eniten nauttii. 


Kaipaatteko te omaa-aikaa vai riittääkö teille hetki ennen nukkumaan menoa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...