sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Itsepäinen ja oma-aloitteinen taapero

Ilonan luonne muodostuu pikku hiljaa omanlaisekseen, mutta muutaman piirteen on voinut nimetä jo jonkin aikaa. Sen lisäksi, että meidän tyttö on suloinen, ihana, rakas ja kaikkea muuta mitä omat lapset nyt yleensäkin ovat, on hänellä selvästi oma persoonansa. Toisaalta hän on ihan kuin äitinsä, toisaalta täysin isänsä kopio. Välillä taas saa huomata piirteitä, joita ei meistä kummastakaan löydy.

Oma-aloitteisuus on piirre, joka on nyt ihan muutaman viikon sisällä alkanut näkyä meidän arjessa. Hanskat ovat ehtineet käteen ennen kuin ehdin kaikkia vaatteita edes kaivaa esiin. Ei tietenkään aina oikein päin ja välillä käsistä löytyy sukatkin, yritys on kuitenkin kova. Ennen kuin ehdin sanoa loppuun lausetta "Mentäiskö käsipesulle?", on hihat jo kääritty ylös. Ei tarvitse enää huolehtia jos en aamuisin muista sytyttää akvaarioon valoa, joku muu kyllä muistaa. Äidin tai isin syöttämä ruoka ei kelpaa vaan tilalle on tullut asenne, minä ite! Vaipanvaihtoon mennessä vedetään housut itse alas ja parhaimmillaan jo vaippakin ennen kuin ehdin edes kättäni liikauttaa neitiä kohti. Kun otan sukan käteen, nostaa hän jo jalkaa minua kohti ja sama homma muiden vaatteiden kohdalla. Näitä piirteitä voisi jatkaa loputtomiin ja joka päivä opitaan jotain uutta. 

Temperamenttisuus ja omatahto ovat täältä minun suunnalta perittyjä ominaisuuksia. Yhtälailla kuin äitinsäkin, Ilona tekee niin kuin tahtoo. Jos jokin esine on liian korkealla keksitään kyllä keino saada se. Jos ei niin neidillä on kyllä keinonsa tulla ilmaisemaan asiansa. Usein nämä luonteenpiirteet aiheuttavat pientä ristiriitaa, Ilonan ja meidän vanhempien välillä. Jos asioita ei tehdä niin kuin pikku emäntä on ajatellut, heittäydytään lattialle, huudetaan potkitaan ja lyödään lattiaa nyrkeillä. Kuulostaa kumman tutulta..

Varovaisuus on piirre, johon olen enemmän kuin tyytyväinen. Mihinkään ei lähdetä suinpäin, vaan ensin tutkaillaan vierestä ja vasta sitten mennään kun joku muukin menee. Kävelläkin olisi osattu jo reilu kuukausi, mutta kynnys uskaltautua liikkeelle oli sen verran suuri, että täällä ollaan tepsuteltu vasta parisen viikkoa. Pienempänä taaperokärry oli hurjan pelottava ja pienen tauon jälkeen keinuminenkin epäilytti. Toivotaan, että tämä piirre säilyy pidempäänkin, jotta ei löydettäisi neitiä parin vuoden päästä roikkumassa pää alaspäin kiipeilytelineellä tai aikuisena hurjastelemasta moottoripyörän selässä. 

Sosiaalinen ja rohkea meidän tyttö on ollut oikeastaan aina. Mistä lie senkin piirteen perinyt? Ei ainakaan meiltä vanhemmilta, sillä ollaan molemmat uusissa tilanteissa ujoja ja hiljaisia. Minusta kyllä lähtee juttua kun hetken saa tutustua, turha kai ihmetellä miksi Ilona on kuin papupata. Toisin kuin vanhemmat on Ilona heti juttelemassa vieraammillekin kasvoille ja odottaa kädet ojossa tuntemattomien ihmisten syliin pääsyä. Ilonaa ei pelota mennä isoonkaan porukkaan ja luulenkin, että siitä tulee olemaan hyötyä vanhempana.


Millaisia luonteen piirteitä teidän taaperot ovat perineet?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...