tiistai 10. helmikuuta 2015

Elämättä jääneet vuodet

Edes 20 vuotta ei ole tullut vielä mittariin, mutta tunnen itseni useammin kolmikymppiseksi. Jaloissa pyörivä taapero, siivousta odottavat 80 neliötä ja täpötäysi ostoskärry muistuttavat harvasen päivä siitä, etten ole enää mikään teini. Tunnen useammin kuuluvani joukkoon 30-40 vuotiaiden mammojen seurassa kuin parinkympin molemmin puolin jakaantuvien kavereideni kanssa. 


2014
Oman ikäiseni, jotka elävät elämäänsä "oikeassa järjestyksessä" eivät vain tunnu enää tutuilta. En osaa samaistua bileiltiohin, huulipunan valinnan vaikeuteen enkä aina yhtä kamaliin maanantaiaamuihin. Sen sijaan lapsen harrastuksissa käydyt keskustelut kakkavaipoista, yösyötöistä ja ainaisista pyykkivuorista tuntuvat omalta jutulta.


2013
Useammastakaan yrityksestä huolimatta ei minusta ole enää valvomaan kahteen, saatikka aamuun saakka. Silmät alkavat lurpsua viimeistään yhdeltätoista. Puoliin öihin venyneen illan jälkeen, tuntuu mahdottomalta nousta kahdeksalta vaikka vielä pari vuotta sitten pärjäsi kevyesti useammankin vuorokauden vain parin tunnin unilla. Enpä olisi ikinä uskonut alle kaksikymppisenä tuntevani itseäni näin vanhaksi.


2014
Minun viikkoni kohokohtia ovat Ilonan uudet oivallukset ja yhteiset leikkihetket. Ne hetket kun äitiä huudetaan niin kauan kuin ääntä lähtee tai kun suostutaan syömään koko lautanen tyhjäksi ihan itse. Toisten kohokohtia ovat etäpäivät keskellä viikkoa tai perjantai-illat kun korkin saa jälleen avata. Molemmat kokeneena voin valehtelematta sanoa nauttivani ensimmäisestä enemmän. Se on minun juttuni ja jälkimmäinen on jonkun muun juttu. Eikä minua haittaa, että tunnen itseni välillä lähemmäs keski-ikäistä kuin teiniä. Voinhan vastata lähes jokaiseen asiaan puhuvani omalla kokemuksella. Vaikka tällä hetkellä saan sääliviä sanoja kuinka "nuoruuteni on jäänyt elämättä" ja "moni tärkeä kokemus kokematta", en koe itse niin.


2013
Katsotaan kuka nauraa parinkymmenen vuoden päästä kun oma lapsi tai lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja muiden lapset ovat vasta pieniä. Ehkä ikäiseni silloin tuntevat olonsa kotoisaksi perhepedissä kolmen lapsen kanssa ja päivittelevät kuinka me "vanhat" vielä jaksamme valvoa iltamyöhään, viinilasi kädessä.


2014



2 kommenttia:

  1. Hei! Olen jo pidemmän aikaa lukenut blogiasi ja ihaillut tapaasi rikkoa yleisiä ennakkoluuloja siitä, miten nuori ihminen ei muka voisi olla hyvä äiti tai vanhempi. Tämän postauksen kohdalla minulle heräsi kuitenkin muutamia ajatuksia erityisesti kahdesta viimeisestä lauseesta, joissa sanot että "katsotaan kuka nauraa parinkymmenen vuoden päästä". Kun minulle ylipäätään on blogiasi lukiessa tullut mielikuva siitä, että nautit nykyisestä elämästäsi ja olet siihen tyytyväinen, niin miksi mainitset hieman haastavaan sävyyn, että katsotaan sitten parinkymmenen vuoden päästä, että kyllä minä teille sitten näytän. Ylipäätään blogiasi lukiessani olen miettinyt monesti sitä, miten yhteiskunta syöttää ihmisille tietynlaisia rooleja, joissa heidän tulisi pysyä ja joista poikkeaminen synnyttää ennakkoluuloja ja syrintää. En siis syytä sinua mistään, sillä uskon että olet kohdannut paljon ennakkoluuloja ja paineita siitä millainen tietyn ikäisen ihmisen tulisi olla, mutta haastan sinut ajattelemaan samoja ajatuksia, joita mietin postauksen luettuasi, että juuri sinunlaisesi tällaisia yleisiä ennakko-odotuksia rikkovat ihmiset voivat olla ratkaisevassa asemassa muuttamassa yhteiskuntaa sallivampaan suuntaan ja siksi toivoisin, että ymmärtäisit myös niitä ihmisiä jotka eivät tee samoin kuin sinä ja saavat lapsensa vasta silloin kun sinä jo nautit siitä, että olet kasvattanut heidät täysi-ikäisiksi :) Hienointa blogissasi on se, että kirjoituksiesi kautta välittyy vilpitön rakkaus lastasi kohtaan, eikä minun mielestäni sinun silloin tarvitse yhtään yrittää puolustella omia valintojasi tai elämäntyyliäsi, kuten ei minunkaan tarvitse puolustella, sitä että olen ehkä valinnut toisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Jäin itsekin kirjoittaessani miettimään annanko kyseisellä lauseella väärän kuvan itsestäni. Tarkoitukseni ei siis ole missään nimessä väittää, että vain minun valitsemani järjestys elää olisi oikein. Tarkoitukseni oli sanoa niille, jotka eivät pysty ymmärtämään miksi olen onnellisempi kotona lapsen kanssa kuin baareissa kavereiden, että ehkä hekin vielä jonain päivä ymmärtävät miksi hehkutan tätä elämäntilannet näin paljon. Vaikka sitten kahdenkymmenen vuoden päästä kun he ovat valmiita saamaan omia lapsia. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...