sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Totuus kiiltokuvien takana

Moni joka kirjoittaa itse, tietää varmasti saman tunteen, joka minulla on ollut jo reilun kuukauden. Mihinkään ei ole mitään sanottavaa ja jos joku aihe tupsahtaa päähän, ei saa paperille mitään. Aikani kuluksi selailin vanhoja postauksia ja blogini tilastoja. Yllätyksekseni suosituimpia eivät olleetkaan jutut meidän arjen onnistumisista ja ilon aiheista. Päinvastoin, luetuimpien tekstien joukkoon kuuluivat, oikeasti arjen makuiset, pienellä huumorilla varustetut, kitinät pohjaan palaneista perunoista. Siinä pohtiessani, millaisen kuvan itsestäni annan sosiaalisessa mediassa, se tuli, idea! Mitä somessa jaettavien, kliseisten kuvien takaa oikeasti löytyy?



Kunnon vaunulenkki, aurinkoisena pakkaspäivänä.

Totuus: Reilu kahden kilometrin lenkki, ihan liikaa vaatteita päällä ja perille päästyäni soitan miehen hakemaan. Kuvan oton jälkeen olen tasan kerran, kävellyt postilaatikkoja pidemmälle.



Melkein valmista, vaaleanpunaiset servietit ja turkoosit kupit, nätisti rivissä.

Totuus: Puoliinkaan kahvikupeista ei ollut saman sarjan tassia, jokaisessa mukissa on erilainen lusikka, panna cotat hyydyttämättä ja paniikki iskee kun toinen serviettipaketti on hukassa!



Ilona nauttii potkukelkkailemisesta ja äitikin pääsee kokemaan näitä talvipäivän huveja pitkästä aikaa.

Totuus: Tarkoitus oli harjoitella kävelemistä, työntämällä kelkkaa itse. Se ei kuitenkaan missään nimessä käynyt. Tyttö istumaan kyytiin ja kiertämään kilometrin lenkki. Pyörätie oli totta kai hiekoitettu. Viimeisen ylämäen työnsin väkipakolla ylös kun en enää jaksanut potkutella hiekassa. Ilonalla sentään oli hauskaa.



Niin kiva päivä ostoksilla, syömässä ja Hoplopissa. Tullaan varmasti toistekin.

Totuus: Päivä oli tosi kiva, sitä en voi kieltää. Kotiin lähtö ei ollut ihan yhtä kivaa. Täällä ei voinut missään nimessä syödä, ei varsinkaan purkkiruokaa, muttei myöskään maissinaksuja. Koti, sanan mainitseminen sai aikaan tiuskaisuja ja haalarin pukeminen aiheutti kunnon itkupotkuraivarit. Ei ainakaan kenellekään jäänyt epäselväksi, kuinka kiva paikka oli.



Ei niin kivat kurakelit. Onneksi saa pukea päälle söpöt kumisaappaat ja kurahaalarin.

Totuus: Ulos katsoessa näkyy pelkkä kosteudesta huurtunut ikkuna, ulkona ilmeisesti sataa. Mitä ihmettä pienemmälle puoliskolle puetaan päälle kun mittari näyttää kuitenkin nollaa? Kaikki laatikot alas vaatehuoneen ylimmältä hyllyltä ja syksyinen kurahaalari esiin. Kumisaappaiden pukeminen, kesti valehtelematta viisitoista minuuttia. Toinen saapas jalkaan, toinen on jo lentänyt kauas pois. Loppujen lopuksi haalarin lahkeet ovat liian lyhyet. Neiti kitisee koko matkan postilaatikolle, ei muuta kuin takaisin sisälle.



Nopeasti muutaman kynttilän valaminen ennen saunaan menoa.

Totuus: Kynttilöiden valaminen ei ollutkaan mitään nopeaa puuhaa. Sauna on turhaan päällä monta tuntia. Kynttilämassaa lisätään ja lisätään kun koskaan en osaa laittaa kerralla tarpeeksi. Uuden massan sulatus kestää monta minuuttia. Yksi muovinen pikari sulaa massan kuumuudesta ja joulun punaisista kynttilöistä tulee pinkkejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...