lauantai 10. tammikuuta 2015

Koska mennään taas Hoplopiin?

Tiedättekö sen tunteen kun on ikionnellinen ja tuntuu ettei tätä fiilistä voi pilata mikään? Minä tiedän. Torstaipäivä oli ihan mahtava. Oltiin jo pidemmän aikaa suunniteltu, yksivuotissynttäreiden jälkeen lähtevämme alennusmyynteihin. Minun ja Ilonan kaapista ei puuttunut oikeastaan mitään, mutta Jonilla tuntui olevan kova tarve saada jotain uutta. Sopivasti saatiinkin joululahjaksi lahjakortit. Alkuviikolla päädyttiin valitsemaan, shoppailukohteeksi Skanssi. En oikeastaan tiedä miksi, ehkä siksi, että sinne on helppo ajaa, siellä on helppo liikkua lapsen kanssa ja lastenvaateliikkeitä on huomattavasti enemmän kuin Hansassa tai Myllyssä. Jossain vaiheessa päässäni alkoi kyteä ajatus myös Hoplopista, jonne ei olisi pitkä matka Skanssista.


Päästiin torstaina ajoissa liikkeelle ja päivä Skanssissa meni kivasti. Joni löysi tarvitsemansa ja minulle ja Ilonallekin jäi muutama kassi käteen. Käytiin ekaa kertaa syömässä Subwayssa ja nautittiin kauppojen kiertelemisestä kerrankin kunnolla eikä hätäilty. Kolmen aikaan jalat olivat kuitenkin niin puhki, että meinasin hylätä ajatuksen Hoplopista. Epäilin josko siellä olisi mitään noin pienelle enkä itse viihtyisi istuen pallomeren reunalla. Onneksi päätimme kuitenkin tarttua tilaisuuteen ja suuntasimme kohti Kaarinaa. 


Ilona innostui paikasta heti. Pienille suunnattu pallomeri ja keinuhepat eivä olleet mitään, mutta kun pääsi pomppulinnaan tai isompien lasten puolelle, oli ilo ylimmillään. Niin paljon portaita kiivettävänä, liukumäkiä laskettavana ja tunneleita ryömittävänä. Ilona meni intoa täynnä paikasta toiseen ja me vanhemmat taidettiin mennä melkein yhtä innoissaan perässä. Äitiä ja isiä ei olisi millään malttanut odottaa ja jos neitiä yritti auttaa ylös korkeampia portaita, sai vastaukseksi vain tuhinaa, joka kertoi, että minä itse! Välillä ei olisi millään malttanut syödä ja kotiin lähtiessä saatiin aikaan kunnon raivarit. Jo kysyessä lähdettäisiinkö kotiin, alkoi neiti kiljua eitä siihen malliin, ettei kenellekään jäänyt epäselväksi. Väsy kuitenkin voitti ja koti matka meni rauhallisissa merkeissä kun pieni touhottaja nukahti heti auton lähtiessä liikkeelle ja nukkui lähes puolentoista tunnin ajomatkan kotiin.


Niin onnellisia oltiin me kaikki onnistuneesta reissusta, että varmasti mennään toistekin. Joni kysyi jo eilen, koska otetaan uusiksi ja saman kysymyksen olisin voinut itsekin heittää ilmoille. Kuinka onnellinen voikaan olla oman lapsensa riemusta? Suosittelen hyvin mielin Hoplopia muillekin. Menoa ei haittaa vaikka ei vielä kävellä osaisikaan, kunhan eteenpäin pääsee. Oletteko te käyneet Hoplopissa tai muissa sisäleikkipuistoissa? Mitä teidän lapset tykkäsivät?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...