maanantai 19. tammikuuta 2015

Ihanan kamalat tunneskaalat

Tunneskaalat ovat lapsiperheissä suuria. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan sekunneissa, niin lapsilla kuin vanhemmillakin. Ilo vaihtuu suruun sillä sekunnilla kun isin lennättämä "lentokone" laskeutuu sohvalle. Laatikkoon kerätyistä leluista syntynyt ylpeyden tunne on poissa salamana, kun puurolautanen tiputetaan lattialle ylösalaisin. Pieniä vastoinkäymisiä koetaan päivittäin, se on arkea. Ei ole perhettä jossa ei kaadella maitomukeja tai lioteta käsiä potassa. Ei ole päiviä jolloin jokin asia ei harmittaisi, muttei myöskään päiviä, jolloin lapsi ei saisi hymyilemään.



Vanhemmuus antaa paljon, se opettaa käsittelemään tunteita, hillitsemään vihaa ja nauttimaan joka hetkestä täysillä. On päiviä, jolloin on niin onnellinen, että voisi antaa päänsä pantiksi, ettei tätä tunnetta voi pilata mikään, kunnes äidin lautanen on pisin lattiaa ja piru irti. On myös päiviä, jolloin kaikki menee niin metsään kuin vain ikinä voi mennä. Perunakattila on tiskikoneessa ja kaapissa ei ole ainuttakaan valmisruokaa. Tekisi mieli kävellä ulos ovesta, niin kauas kuin pippurikasvaa, eikä palata koskaan. Yhdessä hetkessä päivä on pelastettu, lapsi keksii hauskan leikin, saan vastauksesi maailman suloisimman hymyn ja päätämme mennä päikkäreiden jälkeen kauppaan, ei tule maailmanloppua jos kerran vuodessa syödään lounasaikaan välipala.




Niin kauan kuin ongelmat pyörivät kaatuneiden lasien, tyhjän maitopurkin ja pesemättä jääneen pyykkikoneellisen ympärillä, voin sanoa olevani onnellinen. Niinäkin päivinä kun esiuhma iskee ja puuro palaa pohjaan. Sinä päivänä kun ongelmani alkavat pyöriä elämän ja kuoleman välillä, voin todella sanoa olevani surullinen. Sitä ennen vastaan kysyttäessä olevani onnellinen, juuri nyt, juuri tähän hetkiseen elämääni. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...