maanantai 22. joulukuuta 2014

LUUKKU 22: Lapsuuteni joulu

Herään joulukinkun tuoksuun, olohuoneesta kuuluu tuttu joulupukin ääni. Ihastelen ikkunoita koristavia joulukoristeita ja -valoja, jotka on aatonaattona ripustettu tutuille paikoilleen. Nousen ylös jo pari tuntia aiemmin kuin normaalisti vapaapäivinä. Kävelen yläkertaan ja istahdan sohvalle tuijottamaan Joulupukin kuumalinjaa. Telkkarissa tontut juoksentelevat edestakaisin, joulupukki vastailee lasten puheluihin ja välillä esitetään H.C. Andersenin satu. Hetken päästä alkaa joka vuotinen odotuksen aihe, koska kuusi tuodaan sisään? Käyn hakemassa aamupalaksi kinkkua, jonka isä on paistanut yön aikana. Hetken päästä kuusi ilmestyy sisään. Äiti ja isä pystyttävät kuusen ja asentavat valot ja tähden. Sen jälkeen alkaa minun ja pikkusiskon kiistely siitä miten kuusi tänä vuonna koristellaan. Useimmiten lopputulos on yksi kirjava sekamelska, mutta se ei joulutunnelmaa latista. 


Menen pukemaan päälleni jotain punaista ja vedän tonttulakin päähäni. Pakkaan askartelemani joululahjat paperikassiin ja lähdemme koko perhe isän siskon luo toivottamaan hyvää joulua. Siellä odottavat tutut tummanvihreät jouluverhot ja tupsuista tehdyt punatulkut. Ruokapöydällä on iso kattilallinen riisipuuroa ja sekametelisoppaa sekä tietysti kinkku ja itse maustettu glögi. Nopeasti vierähtää muutama tunti. Laulamme yhdessä joululauluja ja me siskoni kanssa pakotamme tädin avaamaan jo meidän antamamme lahjat. Ennen lähtöä käytämme tädin hautausmaalla. Jokaisella haudalla on kasapäin kynttilöitä. Mekin viemme mummun ja papan haudalle kaksi kynttilää. Lähes jokainen vastaantulija tervehtii isää. Isä ei itsekään tunne heitä, mutta koska on joulu levitetään hyvää mieltä kaikille kylän entisillekin asukkaille. 


Jouluaatto on jo pitkällä. Piipahdamme kotona pakkaamassa saunakassit, sekin aika tuntuu liian pitkältä. Pakattuamme, suuntaamme auton nokan kohti mummulaa. Koko matkan soivat tutut joululaulut. Poikkeamme matkalla vielä hautausmaalle viemään toisen papan haudalle kynttilän. On jo pimeää ja hautausmaalla palava kynttilämeri näyttää ihan uskomattomalle. Perille päästyämme tulevat serkut vastaan jo hiukset märkinä. On meidänkin vuoro mennä joulusaunaan. Sitä ennen on hetki nautittava uunissa lämpiävien jouluruokien tuoksusta. Saunan jälkeen ei ole aikaa kuivatella hiuksia sillä ruoka on jo pöydässä. Mistä aloittaisin? Valinnan varaa on niin paljon etten millään saa kaikesta tarpeekseni ennen kuin vatsa on täynnä. Mummun tekemälle porkkanalaatikolle ja lihapullille ei mikään vedä vertojaan. Kello alkaa olla jo kuusi. Seuraava tunti tuntuu todella pitkältä. Harjoittelemme serkusten kanssa laulamaan kappaleen Joulupuu on rakennettu, vaikka jokainen osaisi sen jo ulkoa. Lopulta tienpäähän ilmestyy punainen pakettiauto. Sen kyydistä nousee valkopartainen mies, jolla on yllään punainen nuttu. Pian kuuluu koputus ja tuttu sanonta "Onkos täällä kilttejä lapsia?". Aloitamme joululaulun ja sen jälkeen me lapset pääsemme pukin avuksi jakamaan paketteja. Pukki kun on jo niin vanha ettei aina muista jokaisen nimeä. Pukin lähdettyä alamme repiä auki paketteja. Yksi asia on varma. Yhdestä paketista paljastuu villasukat ja vihreäkuula -rasia. Muista paketeista paljastuu leluja, pelejä, alusvaatteita ja CD-levyjä.


Aattoillan päätteeksi, ne jotka vielä lahjojen ihastelulta malttavat, syövät joulutortut. Sen jälkeen ajamme kotiin, jossa juoksemme heti alaovelle. Pukki ei ole vielä käynyt täällä, mutta kun isä hetken päästä käy pannuhuoneella on pussi jo ilmestynyt oven taa. Joulupukki on kotiinkin tuonut muutaman lahjan, jotka saa vielä avata. Aattona saa valvoa pitkään. Uusia leluja ihastellessa syödään vielä vähän kinkkua ja pipareita. Uusin lautapelikin täytyy testata, jotta seuraavana päivänä mummulaan palatessa osataan jo pelin säännöt. Pitkän päivän jälkeen uni tulee nopeasti, uusi yöpuku päällä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...