keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Kierrätystä, hyväntekeväisyyttä ja pikkurahaa

202 tuotetta, kuusi A4:sta ja lukemattomia yönpikkutunteja hinnoitellen, järjestellen, viikaten ja lappuja kirjoittaen..


Niin paljon kuin kirpputoreja rakastan ja vaikka olen satoja ellen jopa tuhansia kertoja kiertänyt jos jonkin näköisiä kirpputoreja, vasta nyt olen päässyt itse kokemaan miltä tuntuu itse täyttää loosi omilla tavaroilla. Se pöytä josta joku toinen ehkä löytää sen rakastetuimman vaattensa ja joku toinen taas saattaa katsoa pahalla kuinka tuostakin voi pyytää noin paljon.


Enemmän kuin mitään muita kauppoja, rakastan kierrellä kirppiksiä. Harvemmin on sellaista viikkoa ettei tulisi käytyä. Sieltä voi löytää mitä tahansa! Jokin tuote mitä olet iät ja ajat etsinyt kaikkialta tai jokin mitä et olisi ikinä uskonut edes tarvitsevasi.


Useimmiten hinta-laatu suhde on kohdallaan ja esimerkiksi vaatteita saa paljon eurolla tai kahdella. Siinä tasossa pyrin pitämään lähes kaikkien itsekin myymieni tuotteiden hinnat! Omaan koriini eksyy useimmiten niin lasten kuin naistenkin vaatteita. Muuton aikana löytyi myös paljon astioita ja verhoja. Monesti ihan uuden veroista tavaraa sekä tietysti pikku juttuja kuten pitsiliinoja, joita pääsee itse tuunailemaan. Suurin osa Ilonankin vaatteista on kirppiskamaa enkä häpeä sitä yhtään. Ennemminkin olen ylpeä. Pienten lasten vaatteita, jotka ehtivät olla käytössä muutaman viikon tai kuukauden. Hintaa korkeintaan pari euroa ja samalla teen hyvää kun yksikin uusi vaate tehtaassa jää tekemättä. Pienillä askeleilla maailma saattaa vielä parantua.

Tottakai löytyy myös looseja, joissa tuotteista pyydetään maltaita. Ne kierrän suosiolla kaukaa. En ole valmis maksamaan käytetystä vaatteesta montaa kymppiä oli sitten merkki vaate tai ei. 


Ensimmäistä kertaa itse myytäviä tavaroita järjestellessä tajusin vasta kuinka suuri homma koko touhussa ylipäätään on. Yhden viikon illat eivät ainakaan meidän tavara määrän järjestelyssä riittäneet ja paikan päällä hintalappujen kiinnittäminenkin vei lähemmäs kahta tuntia. Eikä tämä tähän lopu. Jatkossa pöytää pitää käydä järjestelemässä, miettiä mitä on mennyt kaupaksi ja kysellä tilityksiä. Lisäksi ainakin mua stressaa se, ettei mitään mene kaupaksi ja pöytä vuokrakin jää itseni maksettavaksi. Onneksi voin lohduttautua sillä, että jo tavaroiden esille panon aikana kaupaksi meni pari Ilonalle pieneksi käynyttä pipoa ja lapasparia. Kaksi euroa siis kasassa ;) Vaikka tarkoitukseni onkin vain lähinnä päästä tavaroista eroon, ei pieni lisätienesti ole lainkaan pahitteeksi kotihoidontuen ja sotilasavustuksen rinnalla.


Uskoisin kuitenkin, että "perinteisellä" kirppiksellä myynti on kovempaa kuin nettikirppiksillä. Sillä ostaja näkee tuotteen konkreettisesti ja tuote on valmiina edessäsi. Moni tuskin viitsi lähteä hakeemaan yhtä euron paitaa. Suurin osa samoista tuotteistani on ollutkin myynnissä jo useammalla facebook-kirppiksellä. Ensimmäinen erä menikin hyvin kaupaksi, mutta toisesta erästä vain muutama satunnainen tuote. Mistä lienee johtunut. Pian kuitenkin selviää onko konkreettinen kirpputori tuottavampi kauppapaikka.


Voisin puhua tästä aiheesta loputtomiin, mutta yritän tällä kertaa hillitä itseni ja mennä unten maille! Jos Valtatie 2 ajelette kannatta käydä Huittisissa Kakkostien kirppiksellä, kurkistamassa loosiin numero 139!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...