sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Aivojen karkumatka

Pitkän pohdinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että aivot ja äitiys eivät sovi samaan kroppaan. Aivot alkavat pikku hiljaa plussatestin jälkeen pakata kamojaan ja viimeistään synnäriltä kotiuduttua astuvat ovesta ulos. 

Lapsen syntymän myötä olen oppinut keskittymään kymmeneen asiaan kerrallaan ja pitämään yllä monta projektia yhtä aikaa. Syötän lasta, pyyhin pöytää ja selaan uusinta Vauva-lehteä tai nukutan Ilonaa, kirjoitan blogia ja yritän syödä iltapalaa vasta lakatuilla kynsillä. Nämä kaikki asiat onnistuvat kyllä kerralla, mutta mihinkään en panosta täysillä.

Äitislomalle jäätyäni aivoja ei ole varsinaisesti tarvinnut käyttää mihinkään. Päässä pyörivät Englannin-lippu kuvioiset verhot, vinossa olevat nukkamaton karvat ja pätkä kolme vuotta sitten katsotusta leffasta. Missään vaiheessa ei edes käynyt mielessä, että avaimet olisi voinut pakata laukkuun kauppaan lähtiessä tai suunnitella päivän ruuan ennen kuin vatsa huutaa tyhjyttään. Saatika sitten muistaa painaa mieleensä sammuttiko hellanlevyn, nyppäsikö suoristusraudan johdon seinästä ja pukiko pikkuiselle hanskat käsiin. Jos nyt kysyttäisiin en muistaisi yhdenkään sanaluokan nimeä, eikä minulla ole harmainta aavistustakaan miten jakokulma tehdään.En muistaisi edes niitä Salkkareiden näyttelijöiden nimiä, jotka ennestään olivat itsestään selvyyksiä. 

Joku on voinut muistuttaa monta kertaa tulevansa meille lauantaina ja silti ihmettelen kun ovikello soi. 

Etsin puhelinta, avaimia ja tuttia monta, monta kertaa päivässä.

Tiedän mihin olen menossa, mutta ajan silti ohi tienpään.

Laitan perunat kattilaan, mutta unohdan kääntää levyn päälle. 

Yritän laittaa kitisevän lapsen suuhun tuttia, vaikka yksi tutti on jo paikallaan. 

Jäiköhän se hella kuitenkin päälle, laitoinkohan oven kiinni, otinkohan avaimet, onko mulla edes lapsi takapenkillä!?




Kuulostaako tutulta? Onko tämä yleinen äitiyden sivuoire vai lähestyykö dementia? Palaavatkohan viimeisetkin aivosolut lomaltaan siinä vaiheessa kun on aika astua myyntitiskin taakse työssäoppimisen merkeissä? Voi hallelujaa toivottavasti tämä loppuu pian.. Ehkä tästä selvitään, ainakin ripauksella huumoria ellei muuten.

2 kommenttia:

  1. Olet kyllä hyvä kirjoittamaan ja osaat ilmaista itseäsi hyvin tekstin kautta. Nauroin täällä itsekseni kun luin tätä juttua:)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...