perjantai 5. syyskuuta 2014

Imetyskertomus

Nykypäivänä imetystä tuputetaan joka paikasta ihan kuin se olisi ainoa oikea tapa ruokkia lapsi. Eihän se ole, kaikki eivät syystä tai toisesta pysty imettämään ja sellaisten äitien lapset pärjäävät aivan hyvin äidinmaidonkorvikkeella. Olen lukenut muutaman asiasta tehdyn tutkimuksen enkä kyllä jaksa uskoa että lapset jotka ovat olleet täysimetyksellä ensimmäiset puolivuotta pärjäisivät koulussa paremmin kuin muut.

Vaikka hyväksynkin ihmiset jotka eivät onnistu imettämisessä en voi silti ymmärtää niitä jotka eivät imetä siksi, että rinnat menevät pilalle tai niitä jotka jättävät imettämättä, jotta saisivat itse polttaa tupakkaa tai laittaa lapsen pienestä pitäen yökylään jotta pääsee itse juhlimaan.


Omaa imettämistäni en ollut raskausaikana miettinyt oikeastaan lainkaan. Tarkoitukseni oli kokeilla ja jatkaa niin kuin homma alkaa itsestään edetä. Ehkä juuri tämän huolettoman asenteen takia meidän imetys ONNISTUI.

Ensimmäiset kaksi päivää, jolloin Ilona oli teho-osastolla, imetys takkuili, koska ajan, jonka olin omalla osastollani Ilona sai maitoa pullosta. Kun Ilona pääsi kanssani samalle osastolle sain käyttööni rintakumin ja imetys lähti käyntiin enemmän kuin hyvin. Hoitajat epäilivät, että maito ei riitä koska Ilona viipyi rinnalla vain muutaman minuutin. Syöttöpunnitus kertoi kuitenkin muuta, neiti ehti siinä ajassa syömään kaksinkertaisen määrän siitä mitä olisi tarvinnut kasvaakseen hyvin.

Kolme viikkoa synnytyksen jälkeen minulla todettiin ensimmäistä kertaa rintatulehdus ja noin kuukausi ensimmäisestä tulehduksesta todettiin jälleen uusi tulehdus. Tulehduksien aikana Ilona kieltäytyi rinnasta lähes kokonaan, mutta onneksi jaksoin yrittää, sillä muutaman päivän antibioottien jälkeen maito kelpasi jälleen. Imetys alkoi, pikku hiljaa tuntua hankalalta, koska rintakumi oli aina oltava puhdas ja käden ulottuvilla. Pikku hiljaa onnistuin kuitenkin vieroittamaan Ilonan kumista noin 3-4 kuukauden ikäisenä ja aloin nautti imetyksestä. Tissin pystyi laittamaan suuhun, koska vain, missä tahansa ilman, että ensin juoksi pesemään kumia.

Neljän kuukauden ikäisenä Ilona tuli levottomaksi ja alkoi saada pikku hiljaa kiinteitä ruokia osana ruokavaliota. Silti Ilona syö edelleen rintamaitoa 2-3 kertaa päivässä ja kerran tai kaksi yössä. Niin ihana asia on saada oma lapsi rinnalle ja nähdä hänen nauttivan, että jatkan imetystä niin kauan kun Ilona täyttää vuoden. Lisäksi imetys on älyttömän helppoa, kun ei tarvitse keitellä tuttipulloja ja lämmittää maitoa. Sitä voi tehdä ainakin omasta mielestä missä vain. En paheksu yleisellä paikalla imettämistä enkä itsekään mene vessaan imettämään. Ethän söisi itsekään vessassa, miksi lapsen pitäisi? Minä en häpeä kehoani ja koetun synnytyksen jälkeen tuntuu aika pieneltä asialta jos joku näkee imettäessä vilauksen rinastani. Imetys tulee vieläpä halvaksi vaikka itse ehkä syökin kahden ihmisen edestä ja lähes käyttämättömiä tuttipulloja lojuu kaapissa laatikollinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...